Jee jee lisää viinaa koneeseen

Nyt on vähään pro olo kun onnistuin suostuttelemaan itseni tänne. En keksiny muutakaan hyvää syytä luistaa lukemasta huomiseen venäjän sanakokeeseen... Kauheeta kun koeviikko lähestyy eikä sitä osaa vieläkään säikähtää niin, että alkais oikeesti lukemaan ja pänttäämään kaikkia aineita. Viikonloppuna olis tarkotus sitten mennä paikallisprotu vetäjän mikäihmeliekään semmaan tai johonkin mikäihmeliekään juttuun Riihimäelle. Missä välissä mä ihan ihan ihan oikeasti oon ajatellu panostaa kokeisiin? Noh se on sen ajan murhe, ehkä mä oon vaan luonnostaan niin viisas, että osaan jo kaiken. Daa?
Ush... Viikonlopusta mieleen tän kesän leirin, Sampon sanojen mukaan, "asiakkaat." Perjantaina Roope, Aatu ja Hannu olis tulossa Helsinkiin, ja mä haluaisin kovasti nähdä ne! Varsinkin Roopen, kun meillä olis asioita juteltavana, mutta kaikesta edellämainitusta johtuen tää asiakkaitten tapaamiseen meneminen on mennyt aika heikoille, ja se lannistaa mua. Mulla on ikävä koko protuleiriä, monista asioista johtuen. Se on tosi outoa miten viikossa 21 ihmistä, voi tulla niin läheisiksi. Tiimin kanssa varsinki meillä oli tosi ihanaa ja on tosi surkeeta jos ei enää ikinä nähdä. Se ois niin väärin. Kauheeta kun kaikki parhaat ystävät asuu muutenkin pitkällä, niin etten voi nähdä niitä niin usein kun haluaisin. Esim. Janna... Älytön ikävä lisääntyy päivä päivältä. Meillä oikeesti synkkaa, ja Janna on varmaan ainut ihminen joka tajuu mun läppää, kaikki muut ihmiset nauraa vähän aikaa ja totee ettei tajunnu koko juttua. Niin ja sitten on tää vastikään kuvioihin tullut tapaus... Mitä enemmän mä ajattelen sitä ihmistä, sitä enemmän mua pelottaa, että tunteet katoaa ja kaikki unohtuu. Tarkentaisin vielä että tän toisen ihmisen tunteet katoaa, omistani oon aika varma ja uskon ettei tää mun osalta oo ihan heti ohi, ei todellakaan.
Mutta ei.. Nyt huono-omatunto alkaa jo painaa siitä etten oo ahkerasti kirjan takana pänttäämässä... Seuraaviin kertoihin menee mietiskelyt...